Kap Kap

More satisfying are Kap Kap, peculiarly reminiscent of psychedelically inclined British post-punk circa 1982 – specifically the Comsat Angels at their most opaque. It's an obtuse approach when angular, dance-influenced post-punk is a ubiquitous influence nowadays, but Kap Kap were sure-footed enough to pull it off. - www.theartsdesk.com

Helsinkiläinen Kap Kap on tehnyt pari vuotta tiukkaa työtä kokeellisen popin ja taiderockin saralla, minkä ansiosta bändin nimeen on saattanut törmätä useissa yhteyksissä. Vuodenvaihteessa ilmestynyt Bardo-single antoi jo osviittaa tulevasta, mutta tuskin kukaan osasi odottaa aivan tällaista pommia helsinkiläisten debyytistä.

Näinä ylipitkien albumeiden aikoina on riemullista törmätä Holy Are Youn kaltaiseen poikkeukseen, sillä ”vain” kahdeksan biisin mittainen kiekko on rakenteeltaan täydellinen ja juuri sopivan pituinen. Kap Kap yhdistelee rohkeasti kraut-rockin, tripahtavan popin, kasari synailun sekä modernin indien osasia. Näistä palasista on työstetty ennakkoluulottomia biisejä, joiden keskipituus painuu selvästi päälle viiden minuutin, mutta jotka toinen toisensa perään kantavat kokonaisuutta horjumatta eteenpäin.

Avauksena soiva Jimmy´s Tale huokuu uudemman ajan säröistä pistepirkkoilua ja kiekon sulkeva Summer hohtaa Syd Barrettin hengessä loputtoman kesän aurinkoa. Näiden numeroiden väliin mahtuu kokonainen kokeellisen popin ja arvaamattoman rockin maailma, joka nappaa varomattoman kuulijan tiukkaan syleilyynsä. Seeing the Fire sytyttää kyynisimmätkin tanssikengät tuleen, Door avaa ovet Neu!-tyyliseen hypnoottisuuteen ja iloisesti keikkuva Metal Mind on kuin suoraan joltain Bowien Berliini-trilogian albumilta kadonnut helmi.

Ensimmäisillä kuuntelukerroilla räiskyvät sävyt eivät välttämättä istu vielä täysin ongelmitta samaan kuvaan, mutta osasten jäsentyessä syntyy lopulta kokonaisuus joka on huomattavasti enemmän kuin osiensa summa. Yhtye nostaa esikoisellaan riman jo niin korkealle, että näinköhän sitä ylittää enää yksikään kuluvana vuonna debytoiva kotimainen orkesteri.

*****
- Noise.fi

Vaikka Kap Kapin hypnoottinen taiderock rinnastuu pienessä Suomessa helposti Circleen ja muihin sen johdannaisiin, on yhtye todella omalaatuinen tapaus ja tervetullut yksikkö suomalaiseen indie-kulttuuriin. Helsinkiläisyhtye onnistuu 1980-lukuisen retromuodikkaasta yleissoundistaan huolimatta välttämään kaikki uuden aallon kliseet ja luomaan todella tuoreen kuuloista synteesiä.

Holy Are You -debyytin kappaleet nojaavat paremminkin tunnelmaan ja sen taitavaan manipulointiin kuin perinteisiin sävellyksiin, mutta ne ovat huomattavasti ensivaikutelmaansa monitahoisempia. Esimerkiksi Summeriin ja The Great Maniin on ladattu paljon melodisia kryptoja ja rytmit groovaavat ilahduttavan tropikaalisesti. Viisikon riffipohjainen soitanta kelluu epäkeskossa muodostelmassa junkuttavien new wave- ja krautrock-rytmien päällä. Vaikka laulajan aksentti ei ole sulavin mahdollinen, tuo se vinoimpiin numeroihin musiikillista ”muukalaisuutta” korostavaa lisäviehätystä.

Paikoin Kap Kapista aistii Syd Barrettin, Berliini-kauden Bowien, Talking Headsin ja jopa Public Image Limitedin kaltaista uhkarohkeaa raja-aidoilla tasapainoilua. Musikantit löytävät ällistyttävän monia lähestymistapoja soittoonsa, ja etenkin twangyt kitarat tuovat hori­sontaaliseen musiikkiin mainiota kontrastia.


(Soundi 8/10)
- Soundi (Finnish music paper)

This experimental Helsinki quintet gets most of its influences from 1960s–1970s hypnotic krautrock. However, the final product contains also traces of ENNIO MORRICONE’s epic movie themes, GIORGIO MORODER’s synth sounds and Primal Scream rock mysticism. Kap Kap’s album has a sound unusually ripe for a debut, and the songs are packed full of gloriously dramatic twists, beautiful melodic hooks and visionary retro sound that is just as easily approachable to a modern pop lover.
- WE ARE HELSINKI - magazine

Flow Festival - Flow Festival