Hohka
Gig Seeker Pro

Hohka

Helsinki, Central Finland, Finland | SELF

Helsinki, Central Finland, Finland | SELF
Band World Acoustic

Calendar

This band has not uploaded any videos
This band has not uploaded any videos

Music

Press


"Introducing: Hohka (in English)"

Kansanmusiikki.fi met with the group Hohka at the Helsinki Music Centre. The ensemble has recently had plenty of reasons to celebrate: the launch of their first CD entitled Puutarhautuminen, as well the best ensemble award at the NORD11 competition in Sweden.

Hohka’s twenty-something musicians – Meriheini Luoto (violin), Valtteri Lehto (kantele), Veikko Muikku (accordion) and Maksim Purovaara (bass) – have been playing together since 2006. They formed the ensemble while all four of them were attending the Sibelius High School. Meriheini remembers how she and Maksim put up a note at the school notice board, calling for players for a folk music band. Veikko became a member through the ad, and Valtteri joined not long afterwards. The new ensemble rehearsed independently at first, but was later tutored by Petri Ikkelä, who at the time taught folk music at the Sibelius High School.

Three of the players are currently enrolled at the Sibelius Academy, Meriheini and Valtteri in the Folk Music and Veikko in the Music Education degree programme, while Maksim is studying Comparative Religion at the Helsinki University. Whether music will be their future profession still remains to be seen. Meriheini chose to pursue folk music while still in high school. Maksim, however, points out that being a professional musician is not something he has ruled out either, even if he is currently not studying music. All four members of Hohka are involved in various musical endeavours.

According to Valtteri, “Hohka” was an interim name that stuck for the lack of a better option. It’s kind of a generic contemporary folk music title, says Maksim. “Hohka” can mean different things to different people, Veikko explains. One meaning is a type of rock that is used in the construction of fireplaces. But it can also refer to a certain glow, the movement of energy, muses Maksim. This ensemble certainly has a lot of glowing qualities.

The music of Hohka sounds fresh and incorporates small vignettes and stories, like traces from other musical cultures. The players compose all of their material themselves. Realising that their repertoire consisted exclusively of original compositions was an important milestone for the identity of the band. The way they work is that someone brings a melody and a few chords to the rehearsal and the whole group then starts to work with that material together. Some ideas evolve faster than others. Every now and then, the group also revisits their older arrangements, giving them a new twist. That’s the nature of the process, you never find the perfect arrangement, says Maksim.
The music of Hohka is not based on any of the Nordic traditions in particular, and the group prefers to avoid definitions altogether. According to Veikko, each player is constantly absorbing influences from different directions. The group can quite unabashedly borrow from other cultures or from the depths of history. The greater your awareness of tradition, the less you have to invent the wheel all over again, continues Maksim. There are fantastic things that people do all over the world. Most people on this planet have only heard a
fraction of the world’s music. By incorporating a small element from a foreign culture into your own, you can create a whole new outlook. On the other hand, sticking strictly to tradition and creating your
own interpretations can also be very fruitful. I really like the idea of combining tradition with one’s own musical language. Our strength as an ensemble lies very much in our different backgrounds.

The players break into a smile when talking about winning the best ensemble award at the NORD11 competition. The contest was full of great ensembles and it feels really good to think that the jury liked us the best, Valtteri sums it up. Our energetic and crazy stage performance must have been our trump card, Maksim continues. Hohka has seen the whole range of performance venues, all the way from acoustic ar - kansanmusiikki.fi


"Väsen sai vetoapua kaksivuotiaalta Järvelältä (Concert review in Finnish)"

Konsertti. On se ihme: vaikka Väseniä, maailmankuulua ruotsalaista kansanmusiikkitrioa, kuulisi kuinka monta kertaa, siihen ei kyllästy.

Vaikka kolmikko on soittanut yhdessä jo yli 20 vuotta (viulisti Mikael Marin ja avainviulisti Olov Johansson jo yli 30), he syttyvät yhteissoitosta aina vain. Samanlaista keikkaa ei ole.

Yhtyeen akustinen sointi pursuaa sävyjä. Musiikki elää villistikin, mutta se pitää koko ajan rytmisesti kutinsa.

Tästä on kiittäminen Roger Tallrothia: siinä triolla on harvinaisen musikaalinen basisti, lyömäsoittaja ja kitaristi yhdessä persoonassa.

Paras ja kyyneleitä eniten kirvoittanut osio tuli lopussa. Lavalle purjehti yllätysesiintyjä, Järvelän musiikkisuvun tuorein kasvo Teppo Järvelä, kaksi vuotta. Ei muuta kuin viulu leuan alle ja siitä vaan vetelemään Väsenin kanssa hurjaa Slängpolska efter Byss-Callea. Ei epäilystäkään: Suomen kansanmusiikin tulevaisuus on ruusuinen.

Sitä todisti myös jatkoklubilla esiintynyt Hohka. Nuorella yhtyeellä on rutkasti taitoa ja muutama valtavan hieno kappale. Niitä lisää ja vähän enemmän rentoutta, niin bändihän on vielä joskus yksi maailman parhaista kansanmusiikkiyhtyeistä. Ellei paras.

Väsen feat Teppo Järvelä -video löytyy YouTubesta.

Mari Koppinen
Helsingin Sanomat - Helsingin Sanomat


"Hohka leimahti liekkiin (in Finnish)"


KOTKA. Suomeen on syntynyt vaivihkaa yhteisö, jonka tekeminen ei jää pelkkään peukuttamiseen. Suomalainen kansanmusiikki voi paksusti. Uusin virstanpylväs jo usean vuoden jatkuneeseen menestystarinaan on helsinkiläinen Hohka-yhtye, joka julkaisi sopivasti vuodenvaihteessa esikoislevynsä Puutarhautuminen. Ajoitusta voi pitää onnistuneena, sillä marraskuussa yhtye voitti pohjoismaisen pelimannimestaruuskilpailun NORD11:n yhtyesarjan Ruotsin Taalainmaalla Sälenissä. Tämän jälkeen Hohkasta tuli laajempien joukkojen omai- suutta. Kansanmusiikkiyhteisössä yhtye oli jo tätä ennen tullut tutuksi eloisana keikkabändinä, jota on nähty niin kirjastoissa, matineoissakuin baareissakin etupäässä Helsingin ja Uudenmaan alueella. — Nykyään voi jo häpeilemättä tunnustaa, että harrastaa kansanmusiikkia, yhtyeen basisti Maksim Purovaara kuvailee pelimannisoittajan osaansa ja naurahtaa: —Kansanmusiikki on pop.

USKONTOTIETEITÄ Helsingin yliopistossa lukeva Purovaara on poikkeus Hohka-yhtyeessä. Viulisti Meriheini Luoto ja kanteletta sekä kitaraa soittava Valtteri Lehto opiskelevat Sibelius-Akatemiassa kansanmusiikkia, haitaria ja pianoa soittava Veikko Muikku musiikkikasvatusta. Purovaara tunnustaakin, että yhtye on hyvin perillä suomalaisen kansanmusiikin virtauksista. Näissä piireissä ei voi olla tietämättä muita kaltaisiaan. Kansanmusiikin menestyksistä Purovaara kiittää kansanmusiikin koulutusta Sibelius-Akatemiassa. Laadukkaan koulutuksen ja soittajien innostuksen lisäksi Sibelius-Akatemia on musiikkialan korkeimpana opinahjona luonut kansanmusiikkiin yleistä arvostusta. Purovaara myöntääkin, että kansanmusiikki mielletään enemmän taide- kuin viihdemusiikiksi. — Se edustaa täällä sitä akateemisuuden toista puolta,
Purovaara pohtii kansanmusiikki-ilmiön suhdetta taide- ja viihdemusiikin välillä. Kansanmusiikissa tekijät tekevät omaa juttuaan, ja siitä puuttuu viihdemusiikkibisneksen isous. Hohkan esikoisestakaan hän ei odota kaupallista menestystä. Vaikka levyä voi toki tilata netistä, jakelu tulee olemaan pitkälti omissa käsissä eli keikkojen yhteydessä myytävänä. — Tuntuu vähän siltä, että
kansanmusiikissa levy ei ole itseisarvo, vaan että keikoilla olisi yleisöllä jotain kotiinviemistä.

HOHKA-YHTYE on sataprosenttisesti Helsingin Sibeliuslukiossa syntynyt. Koko nelikko kävi Sibelius-lukion. Lukiolaisten päähänpisto on toiminut jo kuusi vuotta, ja Purovaara myöntää, että yhteen soitto on vuosien kuluessa nivoutunut vahvaksi.
Hän tähdentää, että yhtyeen musiikkikuva lähti rakentumaan käytettävistä soittimista. Kun soittimet olivat pelimannitavaraa harmoonista, haitarista ja kanteleesta lähtien, kansanmusiikilliset elementit tulivat esiin kuin itsestään.
— Musiikki lähtee kyllä pelimanniperinteestä, mutta se on vaan lähtökohta. Mihin se siitä lähtee, on omaa tulkin taa. Emme ole koskaan soittaneet perinnemusiikkia, vaan omamme näköistä musiikkia juurista, Purovaara sanoo.

MAAILMAN MUSIIKKIA PELIMANNILAITTEILLA

Albumit
Hohka: Puutarhautuminen
Sibelius-Akatemian kansanmusiikkiäänitteitä 116, 2011

VUODENVAIHTEEN alla ilmestynyt Puutarhautuminen osui hyvään saumaan. Hohka-yhtye ehti juuri sitä ennen voittaa Pohjoismaiden pelimannimestaruuden bändisarjan Ruotsissa. Nuorista soittajista tuli kerralla mielenkiintoisia. Hohkan levyllä vuosikausien yhteissoitto kuuluu: menossa oivalletaan, missä kaveri menee. Lukuisat rytmilliset koukut ja evoluutiomaisesti kappaleissa kehittyvät melodiat pitävät mielenkiinnon yllä. Myös albumikoko- naisuus kestää kuuntelua. Tämä levy ei ole yhtä ja samaa polkan kehittelyä. Studioalbumilla peruskokoonpanoa on kasvatettu.
Mukaan on tuotu lyömäsoittimia ja lisävoimaa jousisoittimista. Albumin päättävä Rheespun ja Maksimin häävalssi saavuttaakin jousivahvistusten kanssa suorastaan kamarimusiikkimaisen yleisvaikutelman. Sehän sopii, sillä eihän klassisen musiikin perinnettä ilmasta napattu. Kamari- ja sinfoniasäveltäjät ottivat vaikutteita hekin mistä saivat. Tämä levy on siitä oivallinen todiste! Viulu, kantele, harmooni, kontrabasso ja kantele kuulostavat kokoonpanolta, jossa kuulee heti pohjanmaalaisen pelimanniperinteen nirskeen ja narskutuksen. Ensivaikutelma onkin hämäävä, mutta Hohka on aidosti nykykansanmusiikkiyhtye. Äänimaailma kuulostaa pelimanniyhtyeeltä, mutta kappaleissa on vaikutteita otettu rohkeasti ympäri maailmaa. Puutarhautuminen on etnomusiikkia pohjanmaalaisella soundilla. Välillä mennään foxtrot-jatsin poljennossa, välillä kuuluu mustalaisperinne ja saattaa joku aistia myös latinovaikutteita. Ja musiikki rullaa kepeästi koko ajan eteenpäin. Kohta kohdin soitanta hohkaa niin, että kuulijan nestetasapaino järkkyy: hän saa nautinnollisia kiksejä, kun mielentila läpi tulevan musiikin myötä ravistuu. Suosittelen tämän 43-minuuttisen soittoa lämpimästi muuallakin kuin kansanmusiikkipiireissä.

Matti Tieaho - Kymen Sanomat


"Hohka: Puutarhautuminen (in English)"

Hohka is a band of twenty-somethings, and it won the band category of the Nordic folk music competition Nord11 around the same time as the band's debut album was released. Hohka's energy is rakish and refreshingly playful. The band members' compositions share a tendency, where melodies twist in surprising directions, making them hard to stick in one go. The fiddle and accordion take the soloist roles, and the kantele has a guitar-like part to play. In-between the lively tunes there are also more melancholy moments, but nonetheless, the mood is mainly upbeat. - Finnish Music Quarterly 1/2012


"Hohka: Puutarhautuminen (in Finnish)"

Nykyfolk-poppoon debyyttialbumi luottaa soitannolliseen loisteliaisuuteen ja hyvään meininkiin. Kuinka pitkälle se riittää?

Helsinkiläinen kvartetti Hohka edustanee esimerkillisesti Tsuumi Sound Systemin ja Friggin kaltaisten nimien viitoittamaa, kotimaisen nykykansanmusiikin uutta aaltoa. Siinä rakkaus perinteikästä ilmaisua kohtaan suodattuu musiikkikasvatuksensa käyneiden kosmopoliittien ideoiden Tonavaan, virraten Yann Tiersenin ja Astor Piazzollan kautta Sigur Rósin kaltaisten nuoriso-orkestereiden ilmaisuun.

Viime vuoden loppu oli Hohkalle yhtä juhlaa: marraskuussa bändi voitti Pohjoismaiden pelimannimestaruuden Ruotsissa pidetyssä Nord 11-skabassa. Tämän jälkeen oli joulukuussa helppo puskea ulos debyyttialbumi Puutarhautuminen.

Kieltämättä levyllä soittaa täynnä energiaa ja ilmaisuvoimaa oleva nuori bändi. Soundi on täyteläinen, harkittu ja moderni. Yhteissoitto on erinomaista ja biisimateriaali soljuvaa, joten tällä kattauksella kehtaakin mennä kansainvälisiin kekkereihin soittamaan.

Hohka rakentaa tarinoita, jotka kuulostavat olevan täynnä käänteitä. Niissä on myös vahvan elokuvallinen ote, joka puikkelehtii urbaaneissa ympäristöissä, halki vallilalaisten siirtolapuutarhojen. Levyn tunnelmat pukkivat krokettia samoissa maisemissa, mistä vaikkapa Milla Viljamaa ja Johanna Juhola ovat vaikuttuneet.

Esimerkiksi Lihava mies ja polkupyörä menee vanhalla jopolla olkihatut päässä pitkin peltoja kuin Pikku kakkosen kesäiset hassuttelut konsanaan. Nimibiisin majesteetillisessa tangossa taas soi nykykamun tyypillinen klangi: Veikko Muikun piano heläjää Timo Alakotilan oppien mukaisesti. Kappaleen kynäilleen Meriheini Luodon heittäytyvä viulu vielä viimeistelee sen yhdeksi levyn huippukohdista.

Puutarhautumiselle ovat Luodon lisäksi säveltäneet basisti-harmonisti Maksim Purovaara ja kantelisti-kitaristi Valtteri Lehto. Biisit ovat sinällään ihan nättejä ja palvelevat levyn yhtenäisyyttä, mutta sävelkieli voisi olla rohkeampaa ja omaleimaisempaa – säveltäjien oma kädenjälki ei ainakaan äkkiseltään erotu.

Sen lisäksi – mitä elokuvallisuuteen tulee – kaurismäkeläisen hidastempoisuuden sijaan tiuhaan kehittyvät sovitukset poukkoilevat toisinaan turhankin nopein leikkauksin. Välillä tuntuu, ettei bändi malttaisi pysytellä sinällään hyvissä aihioissa, vaan kasaa niiden päälle äkkiä uusia.

Esimerkiksi Aurinkoinen ja Heinähambo ovat haaveilevuudestaan huolimatta sovitettu turhan täyteen. Liikaa käännekohtia, liikaa suvantoja. Onneksi ensinmainittu sentään palaa loppua kohden hienosti teemaansa. Muuttosarjakin toimisi paremmin ilman kliseistä, lastenlaulumelodiikkaa ja hanurijatsia sotkevaa alkuosaansa. Myös Rheespun ja Maksimin häävalssin herkkyys tavoittaisi enemmän, jos sen maksimalismia olisi hieman riisuttu.

Puutarhautumisen musiikki on välillä liiankin kaunista. Levynkannessa elementit ovat samanlaisessa tasapainossa mitä levylläkin, minkä lopputuloksena on komeaa mutta hivenen särmätöntä musiikkia.

Toisaalta esimerkiksi Riikan polska rakentaa heti levyn alkuun toimivan kaaren, jossa Veikko Muikun haitari ja Valtteri Lehdon kitaran lailla komppaava kantele luovat vuoropuhelullaan sopivasti odottavaa jännitettä, joka purkautuu tyylikkäästi C-osaan tultaessa.

Levyn loppupuolelta löytyvät Nuuskis ja Rautakatu ovat niin ikään hillitysti ja toimivasti sovitettuja, joissa nimenomaan on keskitytty hyvien melodiaideoiden hyödyntämiseen, eikä jatkuvasti uusilla sovitusideoilla kikkailuun. Ne ovatkin nimikappaleen ja Strömmingarnas schottisin ohella levyn parhaita sävellyksiä.

Puutarhautuminen on toki laadukkaasti toteutettu debyytti. Bändillä on rutkasti energiaa ja taitoa, mutta niitä ei välttämättä tarvitsisi näin paljon korostaa. Kuitenkin tästä on hyvä jatkaa. - NRGM


"Hohka: Puutarhautuminen (in Finnish)"

Kansanmusiikki. Nelihenkinen Hohka-yhtye otti ja voitti marraskuussa pelimanniyhtyeiden Pohjoismaiden mestaruuden.

Voitto oli yllätys - harva edes tiesi koko yhtyettä.

Mutta nyt kun kuuntelee nuoren bändin ensilevyä, voitossa ei ole yhtään mitään yllättävää. Suomalaisen kansanmusiikin kentälle on vaivihkaa kypsynyt erittäin varteenotettava, yhteen hitsautunut ryhmä.

Hohkan ote on meneväinen ja iloluontoinen. Tässä on aitoa nuoruuden intoa, huumoria, rohkeuttakin. Yhtye tarjoaa mukavan potkun kansanmusiikin takalistoon.

Jo soitinvalikoima on piristävä. Viulun, haitarin ja basson muodostamaa perusrunkoa sävyttää usein kitaristi Valtteri Lehdon kantele. Se on tervetullut soinnillinen lisä kaikessa herkkyydessään. Vierailevan artistin Tatu Viitalan perkussioita olisi toivonut mukaan enemmänkin, sillä ne jäsentävät menoa.

Pohjalla on vankkaa perinnetietoutta. Itse sävelletyt polskat, sottiisit ja hambot soivat säpsäkästi - tanssiminen tämän tahtiin olisi suuri ilo. Melodiat myös jäävät harvinaisen tehokkaasti korvaan.

Mutta on myös "taiteellisempaa" materiaalia. Mikä ilahduttavaa, yhtyeelle ominainen selkeys säilyy silloinkin. Syvyyspinta vain kasvaa. - Helsingin Sanomat


Discography

Puutarhautuminen (2011, Sibelius Academy Folk Music Recordings)

Demo (2010, self-published)

Kaupunkitarinoita EP (2008, self-published)

Photos

Bio

Hohka was founded in 2006 and has since then performed actively mostly in Finland. With the Nord11 competition victory and release of their first album Puutarhautuminen in late 2011, the band was acknowledged in the Finnish media.

Hohka's members come from diverse musical backgrounds. Meriheini Luoto's dynamic folk violin playing and Valtteri Lehto's mastery of the Finnish national instrument kantele melt together with accordionist Veikko Muikku's pop/jazz arranging skills and Maksim Purovaara's Motown and swing influenced basslines. Together the young talented musicians create a multi-faceted combination of back-to-the-roots traditionalism, modern soundscapes, and catchy, danceable tunes.

On release, Hohka's album "Puutarhautuminen" was praised extensively in the Finnish media. Finnish Music Quarterly describes the band's music as "rakish and refreshingly playful", while newspaper Helsingin Sanomat goes on to proclaim Hohka "a kick on folk music's buttocks".

Meriheini Luoto, fiddle & nyckelharpa
Valtteri Lehto, kantele & guitar
Veikko Muikku, accordion
Maksim Purovaara, double bass