Suvi Oskala Duo
Gig Seeker Pro

Suvi Oskala Duo

Helsinki, Central Finland, Finland | INDIE

Helsinki, Central Finland, Finland | INDIE
Band World Folk

Calendar

This band hasn't logged any future gigs

This band hasn't logged any past gigs

Music

Press


"Rootsworld.com"

Duo Emilia Lajunen & Suvi Oskala
Tyttörinki

Pelios
Gourmet!

Suvi Oskala
Soolo
all releases from Suvi Sounds (suvisounds.com)

Finnish fiddler Suvi Oskala was busy last year, putting out three records on her own label. They are tied together by Oskala's artistic prowess even as they cross a number of musical boundaries.

I'll start with the duo recording, Tyttörinki, which she made with Emilia Lajunen. The setup is simple: two women, two fiddles, and ten traditional tunes. Many of these are dance tunes with polskas, waltzes, polkas, jenkkas, and mazurkas included. The musicianship is excellent, with some fantastic arrangements that often make it sound like there are more than just two people playing. That's a skill that I never get tired of. “Polkka” is a favorite of mine with a fast-moving melody on one fiddle and driving rhythm on the other. The slow-moving “Starc” is another standout, imbued with more solemnity than much of the rest of this record. This quote from the liner notes is a fine summation of this project: “Did the old fiddlers know they were playing music that would last through all these years? I think they did.”

If Tyttörinki had been the only recording Suvi Oskala released this year I would have been very happy. But she's also released a recording, Gourmet!, with the ensemble Pelios with two musicians from Sweden, Josefin Peters and Anna Lindblad. Oskala and Lindblad are fiddlers; all three sing. They work with not only traditional tunes from Finland and Sweden, but their own compositions too. The singing reminds me of the Nordic ensemble Blink. My favorite track here is the traditional ballad “Systrarna” or “Sisters.” The opening twin fiddles set the mood with both excitement and a bit of foreboding. The liner notes say this is “a ballad about rivalry taken to extremes” and I hear that in this song even though I don't speak Swedish.

Oskala's solo recording, Soolo, is indeed solo,with nearly everything composed, arranged, and improvised by Suvi herself. Where the other two records are deeply tied to Finnish and Swedish traditional music, this one is full-on experimental. Oskala combines fiddling, singing, percussion, vocal effects, keyboards, and some electronics to produce a wild ride. Some of this is obviously overdubbed. Other parts sound like they could be performed solo on stage. Much of this record is slow, but it's rarely soft. It's also quite dissonant, and a bit disconcerting. And I love it. Soolo takes me to a very different place emotionally and intellectually than either of the other records. For the wildest ride, try “Peijaiset,” a funeral feast, with close harmonies, hard-driving fiddling, and galloping percussion underlying eerie vocal effects which reside somewhere between squawking and squeaking.

You can't go wrong with any of these records. From the old-timey traditions of Tyttörinki to the modern traditions of Gourmet! to the otherworldliness of Soolo, Suvi Oskala offers a musical range that is refreshing, challenging, and satisfying. - Greg Harness - Rootsworld.com


"Soolo: Pelimanni 2/12"

Suvi Oskala: Soolo

Suvi Oskalan Soolo on nimensä mukaisesti ja kantta myöten tekijänsä näköinen levy. Soolo sisältää improvisaatioita viululla ja laululla, usein aika haikeissa tunnelmissa. Ainakin levyllä Oskalan improvisaatiot kuulostavat kovin harkituilta, mikä ei sinänsä ole ollenkaan huono piirre. Myös kappaleiden pituudet pysyvät inhimillisinä. Vain Naisen laulu, joka on tehty vuonna 2006 valmistuneeseen näytelmään Nainen joka harjoitteli luolassa, pituus ylittää seitsemän minuuttia. Viulu tuntuu ohjaa van melodisia aiheita, ja laulu seuraa perässä usein samassa oktaavialassa ja kivuten välillä korkeuksiin. Useimmiten laulu on vokaliisinomaista, vain Toivo-pojalle omistetussa Uinu-tuutulaulussa on sanat.

Oskalan laiturinnokkatunnelmat ovat kovin suomalaisia, vain Peijaisissa meno yltyy varsinaisesti riehakkaasksi ja Aavassa kuullaan kaikkien improlevyjen pakollinen lintuimitaatio.

Tyylikästä kantta on mukava hypistellä ja Oskalan sanomakin avautuu pikkuhiljaa. Soolosta jäi maanläheinen maku.

Pia Rask - Suomen kansanmusiikkiliitto


"Soolo: Pelimanni 2/12"

Suvi Oskala: Soolo

Suvi Oskalan Soolo on nimensä mukaisesti ja kantta myöten tekijänsä näköinen levy. Soolo sisältää improvisaatioita viululla ja laululla, usein aika haikeissa tunnelmissa. Ainakin levyllä Oskalan improvisaatiot kuulostavat kovin harkituilta, mikä ei sinänsä ole ollenkaan huono piirre. Myös kappaleiden pituudet pysyvät inhimillisinä. Vain Naisen laulu, joka on tehty vuonna 2006 valmistuneeseen näytelmään Nainen joka harjoitteli luolassa, pituus ylittää seitsemän minuuttia. Viulu tuntuu ohjaa van melodisia aiheita, ja laulu seuraa perässä usein samassa oktaavialassa ja kivuten välillä korkeuksiin. Useimmiten laulu on vokaliisinomaista, vain Toivo-pojalle omistetussa Uinu-tuutulaulussa on sanat.

Oskalan laiturinnokkatunnelmat ovat kovin suomalaisia, vain Peijaisissa meno yltyy varsinaisesti riehakkaasksi ja Aavassa kuullaan kaikkien improlevyjen pakollinen lintuimitaatio.

Tyylikästä kantta on mukava hypistellä ja Oskalan sanomakin avautuu pikkuhiljaa. Soolosta jäi maanläheinen maku.

Pia Rask - Suomen kansanmusiikkiliitto


"Nuorgam / Finnish online media"

Nykykansanmusiikin monitoiminainen tekee paljon ja taidolla. Muotovalio ulosanti jättää tunnelman silti hieman pidättyväiseksi.

Suvi Oskala on vuonna 2010 Sibelius-Akatemiasta musiikin maisteriksi valmistunut viulisti ja laulaja. Kansanmusiikkipiireissä hänet tunnetaan ehkä parhaiten Polka Chicks -triosta. Sittemmin Kukka Lehto ja Teija Niku jatkoivat duona ja Oskala suuntasi muun muassa perustamaan omaa levymerkkiä Suvi Soundsia.

Paljonpa on Oskala sitten ehtinytkin. Suvi Sounds on kuluneen kevään aikana julkaissut kolme albumia projekteilta, joihin kaikkiin Oskala on musikaalisilla lahjoillaan kontribuoinut. Soolo on nimensä mukaisesti kokeileva soolodebyytti, Gourmet! on suomalais-ruotsalaisen Pelios-trion esikoinen ja Emilia Lajusen kanssa tehty Tyttörinki jatkaa nykykansanmusiikin eturivin duo-projektien sarjaa.

Ennen kaikkea levyillä soi viulu, modernin pelimannin tarpeita vastaava viisikielinen. Melkoinen haaste jo sinällään on saada pelkästä viulunsoitosta niin kiintoisaa, että sitä jaksaisi kuunnella myös soolona tavallisen bändiympäristön ulkopuolella. Tässä Oskala ystävineen onnistuu kohtuullisesti.

Etenkin Pelioksen kappaleissa Oskalan ja Anna Lindbladin viuluduo säestää kekseliäästi mutta riittävän maltillisesti Josefin Petersin lauluja, joita on kerätty Pohjanlahden molemmin puolin. Muutamia omiakin on oheen sysätty. Heti alkuun on Systrarnassa erinomainen bluegrass-tatsi. Myös Elverumsvisanin viuluissa on sopivasti tulisuutta.

Puolivälissä levy uhkaa upota tylsyyteen, mutta slovari Fyra flickor nostaa intensiteettiä ja osoittaa, että rempseän polskameiningin lisäksi viulukaksikko luo hienoja äänimaailmoja myös seesteisemmin. Tordyveln och fluganin symbolinen tarina säätyjen välisestä rakkaudesta on levyn parhaita sävellyksiä ja Bara dun folk-tango kuulostaa puolestaan lähes Yonalta, sisältäen samantehoista jatsahtavaa dramatiikkaa.

Paljaimpana Oskalan viulu soi Soolo-albumilla. On toisinaan hienoa, kun vastaan tulee levy, joka kuulostaa siltä kuin taiteilija olisi jätetty studioon yksin mikin ja soittimensa kanssa ja koostanut intuition tuloksista levyn. Soolon alkupuoli henkii tätä vaikutelmaa. Tuntu punaisen langan täydellisestä hukkumisesta jonnekin viulun ja lauluäänen ulkopuoliseen mustuuteen kiehtoo. Tervetullutta, että pitkästä aikaa joku Akatemian kasvatti tekee jotakin näin avantgardistista.

Tasan 30 minuutin kestossaan albumilta onkin tietoisesti karsittu ylimääräinen haahuilu, mutta minimalististen sävellysten perpetuum mobile voisi toteutua äärimmäisemminkin. Samalla kappaleista on aistittavissa hienoinen arkuus – ikään kuin Oskala ei olisi täysin uskaltanut heittäytyä impronsa syövereihin. Toistuvat, lauletut ”heijaa heijaa” -fraasit rupeavat transsin sijaan lopulta puuduttamaan.

Enemmän substanssia tuo Oskari Lehtosen lyömillä maustettu Peijaiset, jonka yksinkertainen rummut-viulu-konsepti toimii. Siinä arkuudesta alkanut energia vihdoin purkautuu, hiipuen taas sormipianon ja laulun säestyksellä Uinun myötä pois. Päätösraita Aava sen sijaan on toimiva ambient-pala, jonka viululoopit saavat miettimään, olisiko rohkeampi efektien käyttö antanut muillekin biiseille enemmän ulottuvuuksia? Onhan jo Owen Pallettkin osoittanut, miten monipuolista musiikkia pelkällä viululla voi saada aikaiseksi.

Laulajina Oskala ja Josefin Peters ovat teknisesti päteviä, mutta hieman geneerisiä. Petersin soundi jättää kaipaamaan Lena Willemarkin kaltaisia revittelijöitä, eivätkä Oskalan lauluosuudet tuo Soololle mitään erityisen olennaista.

Tyttöringin ulosannista jää päällimmäisenä mieleen se, miten tärkeää tällaisen musiikin kuuleminen livenä on. Suoraviivainen tuotanto luo levylle pelkän yksipuolisen studiosoundin, ilman pienten estradien elävää tunnelmaa. Tämän takia mielenkiinnon ylläpitäminen halki 47-minuuttisen on haastavaa, ja välillä soitto vaipuukin taustamusiikiksi.

Kare Eskolan imelällä saatetekstillä varustetun levyn soitto on huomattavan erilaista Pelioksen viulismiin verrattuna, pyörähtäen välillä jopa klassillisen tulkinnan puolelle. Teksti korostaa, miten vanhojen pelimannien kappaleita soittaa nykyään ”kaksi nuorta, kaunista naista”.

Kun riuskojen jenkkojen ja masurkoiden pehmeämmät sovitukset kuulostavat Nouvelle Vaguelta sovittamassa Dead Kennedysia bossanovaksi, onko sittenkin kyse nimenomaan maskuliinisen latauksen taittamisesta feminiinisempään muotoon? Lampolan polkka tavoittelee sentään rosoisuutta, mutta kuulostaa silti hieman teennäiseltä. Rosoisuuskin halutaan pitää jonkinlaisessa hallinnassa. Kysymys kuuluukin, onko soittotyylin syynä sukupuoli vai pedagogiikka?

Joka tapauksessa, esimerkiksi Mäkelääsen tulopeli ja Madetojan polska nivoutuvat hienosti toisiinsa ollen myös levyn onnistuneimpia tulkintoja. Yli kymmenen minuutin venyvä Polskan on levyn haastavin kokonaisuus, mutta palkitsee. Välisuvannon tummasti risteilevät viulut säilyttävät jännitteen tässä viekkaan melankolisessa sävellyksessä.

Raikkaan avantgardistista konseptia o - Nuorgam


"Suvi Oskala: SOOLO, Matti Ripatti 2012"

Viulisti ja laulaja Suvi Oskalan sooloalbumi on hyvää mainosta Sibelius-Akatemian kansanmusiikin osastolle, josta hän valmistui musiikin maisteriksi vuonna 2010. Tällaista, yhtä aikaa kansanperinteisiin ja taidemusiikkiin viittaavaa, määrittelemätöntä taidetta tuskin syntyisi ilman sitä. Oskala laulaa ja soittaa Per Klingan suunnittelemaa ja rakentamaa viisikielistä viulua, eikä kappaleissa yhtä lukuunottamatta ole muita soittimia. Sointi on siis aika spartalainen, mutta se vetää huomion soiton ja laulun nyansseihin. Musiikki ottaa aineksensa vapautuneesti eri maailmoista, perusminimalismista intialaissävyihin ja muinaissuomalaisuuteen eikä kaihda huumoriakaan. Albumi on huomattavan lyhyt, vain puolisen tuntia. Sellaisenaan se heijastelee Oskalan sooloesiintymisiä, jotka ovat saman mittaisia. Tavallista vähemmän on tässä tapauksessa juuri oikea määrä. - Maailman kuvalehti


"Press quotes"

More press quotes on Suvi Oskala's website - -


"Debbie Koritsas"

Her voice is stylish, quirky and mischievous by turns, as with the very lively singing tune The Road To Helsinki, or the album’s closing track Mesimies (The Man Made Out Of Honey). My mind gets filled with images of swarming bees during the song’s slightly crazy/discordant middle passage – and what a contemporary finish the song has! - Living tradition


"Auvo Quartet, March 29, 2009"

.... but when Suvi sang there was a gentle urgency in her tone which flowed effortlessly with the rest of the band. - New Current


Discography

Suvi Oskala: SOOLO (Suvi Sounds 2012)

Photos

Bio

SUVI OSKALA DUO
Suvi Oskala, five-string fiddle and voice
Oskari Lehtonen, percussion

Suvi Oskala Duo consists of two young but experienced folk musicians from Finland. Their music combines free improvisation with new compositions and a knowledge of traditional music. The duo's unique instrumentation allows the music to breathe, talk and listen as the combination of five-string fiddle, voice and percussion creates a web of interlocking soundscapes that alternate between rich and fragile.

The atmosphere is heightened by the lyrics of Suvi Oskala's compositions. The lyrics are from poems by a young Finnish poet, Saija Nojonen, whose work is simultaneously both mundane and absurd. The compositions themselves are influenced by the singer-songwriter genre as well as the Finnish "ditty" tradition, but approach these influences with a twist.

The duo's vast knowledge of music and virtuoso use of their instruments, combined with the ambition for developing new sounds on their instruments, gives their music an extraordinarily wide range of sounds and moods.

Live videos from Suvi Oskala Duo's performances can be found in the links below:
http://www.youtube.com/watch?v=tTVQFjkQ49g
http://www.youtube.com/watch?v=EHgryq1eOS4
http://www.youtube.com/watch?v=ycSVmIYRQRk
https://www.youtube.com/watch?v=4vKTF8xUoJg
https://www.youtube.com/watch?v=NE9Cvrs_sxg

For more information please visit:
www.suvioskala.net
www.sonicbids.com/suvioskala
www.suvisounds.com

Band Members